Luukku 5

Siilin uskomaton kaukomatka saa jatkoa. Siihen, miten seikkailu sai alkunsa, voit tutustua elävän joulukalenterin luukussa 4.

… Aamu oli jo pitkällä, kun siili heräsi ympäröiviin ääniin. Se näki vilkkaita tepastelijoita. Eestaas tassuttavaa, kiireistä metsän väkeä. Se haistoi tuoreen ruisleivän tuoksun, huokaisi, ja kuuli kassakoneen kilinän. Kaupan hämärästä takahuoneesta se saattoi aistia korkeatasoista palvelualttiutta ja asiakastyytyväisyyttä. "Oih! Olen saapunut metropoliin! Ihmeellistä! Upeaa!" Sillä hetkellä meinasi siilin kapea maailmankatsomus revetä liitoksistaan. Innostus kihisi sen varpaista viiksikarvoihin. Se nousi ryhdikkäästi ja sanoi itselleen: "Jopas jotakin poika, maailma odottaa!"

Piikit vahvasti tanassa ja rintamus rottingilla siili asteli myymälän puolelle. "Hyvää huomenta kaunis rouva", se aloitti, vaan sai tuskin viehkeän rusakkorouvan rouvitelluksi, kun osastovastaava, herra Mäyräntaus, taputti sitä olalle ja ohjasi päättäväisin elkein tiskin taakse. 

"Siinähän sinä oletkin, kaivattu jouluapulaiseni! Kyllä tulitkin sopivasti. Tulee nyt apu tarpeeseen. Vaan vähän lyhyt olet, noin niin kuin ylähyllyttämistä ajatellen. No jaa, jakkaraa sitten vaan jalkain alle. Ylettyyhän sitä kun kurkottaa ja venyttämällä venyy", lörpötti Mäyräntaus. Sitten oltiinkin jo täydentämässä vitriiniä ja noutamassa varastosta neiti Harakan pakastematotilausta. Pahnarullakon purku odotti. Paistopisteestä oli kaarnakakkuset loppumaisillaan ja kilotavaraa tuli pussittaa pikimmiten.

Vasta illalla, tohinan tasaannuttua, ehti miettimään. Sulkemisajan jälkeen siili ja Mäyräntaus istuivat mukavasti takahuoneessa kääpäteen äärellä. Mäyräntaus ihmetteli siilin tehokkuutta. Siili ihmetteli uutta uraansa. Ei ollut tullut puheeksi työhönottohaastattelu tai sopimuksen allekirjoittamiset, vaan tarvitsiko tullakaan. Molempi osapuoli myhäili tyytyväisyyttään. Oli tullut siilin elämään kertaheitolla kaivattua säpinää. Sinnikkyys aina palkitaan.

Sen pituinen seikkailu se.